*

Tiina Malinen Kohti vapaiden yksilöiden yhteisöllisyyttä

Työ alkaa kantaa hedelmää

Eilisilta oli juhlaa. Piraatit saivat kaksi ensimmäistä valtuustopaikkaansa, Arto Lampilan Jyväskylään ja Petrus Pennasen Helsinkiin. Suuret onnittelut! Molemmat ovat tehneet hurjasti työtä voiton eteen, ovat maanlaajuisesti arvostettuja ja saavat epäilemättä kaupungeissaan aikaan jotain ihan muuta kuin viilauksia kokouspalkkiokäytäntöihin. He eivät kuitenkaan ole yksin, vaan kiitokset läpimurrosta kuuluvat isolle määrälle piraattiäänestäjiä ja -aktiiveja pitkin maata.

On ollut upeaa nähdä toiminnan ja organisaation kehittyvän näinä kuutena vuotena, joina itse olen ollut mukana. Lumipallon kasvattaminen tasaisesti ja alkaen paikallistasolta on huomattavasti pitkäjänteisempi ja kestävämpi tapa nousta kuin äkillinen jytky. Jälkiviisaasti olen jopa tyytyväinen, ettemme saaneet kansanedustajaa vielä vuonna 2011, jolloin ensi kertaa pääsin seisomaan vaalimökille ja kuulemaan varkaaksi huutelua. Tuolloin puolueohjelma muodostui vielä pelkästään niin kutsutun piracoren ympärille, ja muutenkin laajempi käsitys yhteisistä näkemyksistä oli vielä hakusessa.

Myös Espoossa Janne Paalijärvi käväisi jo loppupuolella ääntenlaskentaa valtuustoviivan yläpuolella, mutta jäi lopulta kakkoseksi vaaliliiton äänikuninkaalle Juhani Kähärälle. Tämä ei jää liikaa kuitenkaan kaihertamaan, sillä vaaliliitot liberaalien kanssa antoivat toisaalta vetoapua myös Artolle ja Petrukselle. Liberaaleja ja feministipuoluetta onkin helppoa onnitella niinikään ensimmäisistä paikoista!

Erityinen ilonaiheeni oli myös nähdä kaikkien neljän suurimman puolueen kannatuksen laskevan ja 44 prosenttia valtuustopaikoista uusiutuvan. Kunnanvaltuustojen keski-ikä pysyi tasan 50 vuodessa ja äänestysaktiivisuus 58 prosentissa. Vaalivoittajat eli vihreät ja vasemmistoliitto toisaalta ovat nuorekkaita puolueita, joiden aktiivien kanssa yhteistyö on tavannut sujua hyvässä ja arvostavassa hengessä. Kaiken kaikkiaan vaalituloksista tulee sellainen olo, että valta vaihtuu, ei ehkä kerralla rymisten, mutta myönteiseen suuntaan. Siis ihan kuten piraattien kannatus.

Oman rakkaan Tampereeni osalta en voi olla aivan yhtä tyytyväinen. Vaikka olimme edelleen koko maan kolmanneksi suurin piraattikaupunki samalla 0,9 prosentin ääniosuudella millä Helsingissä pääsimme läpi, olimme myös ainoa kunta koko maassa, jossa piraattien kannatus laski edellisistä kuntavaaleista. Heitto oli toki vain 0,1 prosenttia ja absoluuttinen äänimäärä itse asiassa nousi 11 kappaleella, mutta siinä missä muualla kehitytään, meillä on jääty hetkellisesti junnaamaan paikoilleen. Listan äänikuningas oli tuttuun tapaan Harri Kivistö, jonka vertailuluku ei kuitenkaan riittänyt erityisen lähelle paikkaa, mikä tietysti kaupungin kehittämisen kannalta on suuri sääli.

Piirissämme vaalien pyöritys sujui vanhalla rutiinilla, mutta todellinen innostus jäi sittenkin liian laimeaksi. Tähän raikkaita tuulahduksia toivat erityisesti ensi kertaa ehdolla olleet Juho Karvinen ja Jarno Lattu, jotka tekivät aivan upeaa työtä. Vaikka joka vaaleissa mukaan on tullut heidän kaltaisiaan fiksuja tyyppejä, Tampeen piraatit lienevät ottaneet osumaa siitä, että vastavuoroisesti vanhoja aktiiveja on muuttanut tai jättäytynyt pois hiukan liikaa. Piirillämme on myös ollut ikävästi tapana lähes kuolla pystyyn vaalien jälkeen, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon että ilmaistyötä tekevien aktiivienkin täytyy välillä levätä, mutta koneiston käynnistely uudelleen on tuntunut turhan kankealta ja hitaalta. Puheenjohtajamme Maarten Lensink saattaisi olla juuri sellainen ideoita pursuava tyyppi, jota olemme tarvinneet tökkimään muutkin hereille, mutta valitettavasti näiden vaalien alla hän oli kiinni toisen kotimaansa Alankomaiden parlamenttivaaleissa. Henkilökohtainen kampanjointini taas junnasi jälkijunassa vähän kaikessa, ja oikeastaan aloin vasta vaalipäivän lähetessä kunnolla muistaa, miten kriittisen tärkeitä arvoja olemmekaan yhdessä edistämässä ja miten ympäripyöreitä päiviä huomaankaan yhtäkkiä paiskovani, kun saan kaiveltavakseni sopivan rutikuivia asiakirjoja.

Suuret kiitokset kuitenkin kaikille 80 äänestäjälleni luottamuksesta juuri minuun! Tammikuussa vuorossa ovat ensimmäiset maakuntavaalit, joita lähdetään rakentamaan nyt. Ota yhteyttä, jos haluat auttaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Paljon onnea valituille.

Nyt vaan jatkossakin hihat heilumaan. Etenkin Petruksen kannatus on jo sitä luokkaa, että seuraavissa vaaleissa voi realistisesti odottaa eduskuntapaikkaa.

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Ensinnäkin vilpittömät onnittelut. Jos puhutaan puhtaasti älystä niin Petrus on varmasti aivan kärkipäässä jos puhutaan Helsingin kaupunginvaltuustosta. Perinteisesti Helsingissä osaamisen taso on ollut todella kova ja valtuustoon ei ihan noin vain kävellä.

Piraatit herättävät ristiriitaisia ajautuksia. Ensinnäkin jos seuraa heidän kirjoitteluaan esim. uudessa suomessa niin taso on ollut vähintäänkin hyvä. Erinomaisia kannanottoja ja analyyseja, mutta kuten iso kirjakin sanoo, kukaan ei ole profeetta omalla maalla. Jos teemoina ovat yksilönvapaus ja yksityisyydensuoja verkossa puolue saa olla melkolailla yksin. Sääli, sillä molemmat ovat tänä päivä mielestäni todella tärkeitä ja keskeisiä aiheita.

Suomesta puuttuu kokonaan keskustelu mikä on viranomaisten vastuu verkon suojasta, laajan virkamiesten kannanotto tahattomiin tai tahallisiin latauksiin, miten julkiset it-hankinnat kilpailutetaan yms. Kaikki aiheet piraattien blogeista joita olen lukenut suurella mielenkiinnolla.

Tässä on vähän samaa kuin vihreissä alkuaikoina. Vahva ideologinen väritys jota ei ole yleispuoleen kaavamaisuuksilla pilattu.

En tiedä onko liberaaleista tai piraateista yleispuolueeksi, mutta äänestäjäsektori on vähän ohuenlainen.

Sitä kadun mummoa ja pappaa kiinnostaa yksityisyydensuojan ja yksilön vapauden sijaan saako lääkkeisiin kela-alennusta ja miten eläkkeiden indeksien käy.

Mitä enemmän puolue muuttuu yleispuolueeksi sen laimeammaksi sen perusviesti muuttuu äänestäjien silmissä. Täytyy vain toivoa, että muutkin puolueet ottavat näitä asioita listoilleen.

Juttelin muutamia vuosia erään hyvin menestyneet yrittäjäpariskunnan kanssa. He olivat aivan hajalla eduskuntavaalien aikaan kun jokaisessa vaalitentissä jankattiin terveyskeskusten aukioloajoista yms. työllisyyden ja yrittämisen kannalta sekundäärisistä asioista.

Miten Suomi saadaan raiteilleen, miten yksilönsuoja varmistetetaan verkossa tai miten puolueet yhdistäisivät sosiaali- ja ansioturvan kannustavalla tavalla puuttuvat keskusteluista. Toki syytä on myös haastattelijoissa ja kysymyksissä.

Toimituksen poiminnat