Manifesti uuden ajan työmarkkinoille

On olemassa kahdenlaista työtä. Toinen on työtä, jota ihminen tekee vastentahtoisesti selvitäkseen ja pysyäkseen hengissä. Se mitä yhteiskuntamme vähemmän osaa arvostaa, on työ jota ihminen tekee kokeakseen elämänsä merkitykselliseksi, kantaakseen kortensa yhteiseen kekoon, auttaakseen muita ihmisiä ja ilmaistakseen itseään. Ensimmäinen on olemisen edellytys, jälkimmäinen tapa olla. Ensimmäisestä ihminen pyrkii eroon, jälkimmäistä tavoittelee itsestään. Jossain mielessä onnellisimpia ovat ne, jotka pystyvät yhdistämään nämä kaksi.

Yhteiskuntamme rakenteet on luotu teollisuusyhteiskuntaan, jossa työ oli ensiksi mainittua. Monin paikoin ne ovat toimimattomia, kankeita ja nykymaailman ilmiöihin soveltumattomia, mutta joudumme edelleen sovittamaan elämäämme niiden mukaan. Suomesta on tullut hyvinvointiyhteiskunta, josta raskas teollisuus on paennut kohti uusia teollistuvia maita ja jossa kipeästi tarvittaisiin pienen mittakaavan yrittämistä. Ammattiliitoista on tullut yhä pienenevän etuoikeutettujen joukon edustaja, jolta liikkeen alkuaikoina tärkeänä pitämää solidaarisuutta on turha pyytää. Moderni tiedonvälitys tarjoaa entistä tehokkaampia muotoja inhimilliselle vuorovaikutukselle ja yhteistyölle, mutta lainsäädäntö pyrkii pikemminkin estämään kuin edistämään niitä.

Automatisaatio on edennyt jo niin pitkälle, että virallisesti työttömiä on kymmenen jokaista ilmoitettua työpaikkaa kohti, ja suhde tästä tuskin millään talouden elpymisellä kääntyy enää nousujohteiseen suuntaan. Tarvetta yhteisten korsien kantajille, joille kukaan ei ole valmis maksamaan, on kuitenkin kenties jopa enemmän kuin ennen, vaikka yhteiskuntamme suorastaan rankaisee epäitsekkäästä käytöksestä. Meillä olisi paremmat mahdollisuudet kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana ennen näkemättömään tieteelliseen, tekniseen ja taiteelliseen kukoistukseen sekä edellytyksiin ratkaista sosiaalisia ja ympäristön kantokyvyn ongelmia. Elämän reunaedellytyksiin kuuluvan raadannan vähentymisen piti olla utopia, mutta vanhentuneiden rakenteiden takia siitä onkin tullut kurjuuden kierre. Keksimme väkisin tuhlaavaa kulutusta ja hyödyttömiä töitä, koska meillä ei ole enää osoittaa nuorille polville mitään sellaista, jonka kautta he voisivat työskennellä yhteisen hyvän eteen. Ei ihme että niin monesta elämä tuntuu merkityksettömältä.

Tämän listan päämääränä on hahmotella uudenlainen työmarkkinoiden rakenne, joka toimisi pitkälle automatisoidussa hyvinvointiyhteiskunnassa. Kyseessä on monin paikoin viimeistelemätön luonnos, jonka tarkoitus on valmiiksi tehtyjen laskelmien sijaan ennemminkin antaa lähtökohta keskustelulle. Se pykii vähentämään elämän suunnittelua byrokratiaviidakkojen, purkkaviritelmien ja tukiloukkujen ehdoilla, kannustamaan erityisesti pienyrittäjyyttä, antamaan tilaa monenlaisille tavoille organisoida työ sekä tasaamaan työn jakautumista ihmisten välillä. Kerrannaisvaikutuksia huomioimatta kaikki kohdat on tarkoitettu toteutettaviksi kustannusneutraalisti.

Manifesti on linjassa piraattien puolueohjelman kanssa, mutta muilta osin omaa käsialaani, joskin innoitusta olen tietysti hakenut vaihtelevista lähteistä.

  1. Ylivoimaisesti tärkein asia, jonka rinnalla loput ovat näpertelyä, on perustulo. Se koskisi tasamääräisenä kaikkia täysi-ikäisiä ja korvaisi kaikki tämänhetkiset tulonsiirrot opintotuesta yrittäjän starttirahaan ja työttömyystuesta eläkkeisiin. Rahan edestakaisin siirtelyn välttämiseksi se voitaisiin palkansaajilla toteuttaa negatiivisena tuloverona. Pikku hiljaa siirtymäajan myötä se korvaisi myös asumisen tuet. Perustulon suuruutta ei pidä voida leikata yksittäisiltä ihmisiltä yhtään millään verukkeella.
  2. Kaikki ansiosidonnaisuudet poistuisivat, eikä siis esimerkiksi kassaan kuuluminen vaikuttaisi mitenkään julkisen tuen määrään. Tämä ei tietenkään estäisi yksityisiä tahoja halutessaan luomasta omia vapaaehtoisia vakuutuksiaan.
  3. Verotuksen yksinkertaistaminen. Kaikkia tulolajeja verotettaisiin saman prosentin mukaan, ja erityisesti Ahon hallituksen luoma jako ansio- ja pääomaverotukseen poistuisi kokonaan. Niin ikään vähennysoikeudet pääsääntöisesti poistuisivat kokonaan. Progressiivisuus säilyisi niin, että kokonaiskertymä pysyisi samalla tasolla kuin nytkin, mutta portaikkomallin sijaan nousu tapahtuisi lineaarisesti. Yrityksissä voitaisiin siirtyä niin kutsuttuun Viron malliin, eli verotus tapahtuisi vasta kun raha poistuu yrityksestä.
  4. Työsuhteen etuudet tulisi uudelleen organisoida niin, että sekä työnantajalle että työntekijälle olisi rahallisessa mielessä työmäärää kohti laskettuna samantekevää, onko mikin työsuhde paperilla vakituinen, puolipäiväinen, tarvittaessa töihin tuleva vai muodollisesti yrittäjä. Työterveyshuolto poistuisi kokonaan, sillä sen suurin vaikutus on ollut terveydenhuollon eriarvoistuminen.
  5. Töiden vastaanottamisvelvoite ja karenssiajat poistuisivat kokonaan. Erityisesti työttömillä teetettävät ilmaistyöt poistuisivat (lukuun ottamatta mahdollisesti joitain tarkasti rajattuja kohtia kuten osana tutkintoon johtavaa opiskelua). Emme kaipaa uudenlaisia orjatyön muotoja.
  6. Vastaavasti työehtosopimusten yleissitovuutta voisi heikentää, kunhan työntekijöiden toimeentulo olisi turvattu. Tämä antaisi pelivaraa myös työntekijälle, joka olisi valmis vaihtamaan jonkin nykyisistä etuuksistaan itselleen tärkeämpiin. Irtisanomissuojaa voisi heikentää vähintäänkin purkamalla kuntaliitosten yhteydessä toimiva viiden vuoden suojatyöpaikkasääntö. Yleissopimuksia alempaa palkkaa voitaisiin kokeilla antamalla neuvotteluvaraa yrityksen ensimmäisten työntekijöiden palkkaamiseen.
  7. Työurien pidentämisestä voitaisiin luopua kokonaan. Tämä koskisi siis lähinnä opintoaikojen rajaamista, joka on nähtävä lähinnä omituisena yrityksenä pitää elämänvaiheet siististi omissa lokeroissaan nykymaailmaan paremmin sopivan limittyneisyyden sijaan. Eläkeiän käsite muuttuisi perustulon myötä joka tapauksessa merkityksettömäksi, ja muotoutuisi käytännössä eri aloilla erityyppiseksi. Sen sijaan niin kutsuttu työurien pidentäminen keskivaiheelta on erittäin kannatettavaa.
  8. Uudelleenkouluttautumisen ja osaamisen täydentämisen ei tulisi olla millään tavalla vaikeampaa kuin ensimmäiseen koulutukseen hakeutumisen. Koulutuspaikkojen tarjontaa eri aloille hallinnoitaisiin kuitenkin valtakunnallisesti yksittäisten opinahjojen sijaan. Oppisopimusjärjestelmää voitaisiin kehittää niin, että yritysten olisi työpaikkojen tyyliin mahdollista kootusti ilmoittaa hakevansa koulutettavaa.
  9. Joukkorahoituksen mahdollistava laki tulisi valmistella pikaisesti.

Tämän lyhyen listan puitteissa ei varmasti tullut käytyä läpi kaikkea tarpeellista, mutta toivon sen tarjonneen suuntaviivoja paremmille yhteiskunnallisille tavoille organisoida työtä. Kuulen kernaasti kommenteissa lisää ehdotuksia sekä ajatuksia siitä, millaisia ongelmia nämä kohdat eivät ottaneet riittävän hyvin huomioon.

tiinamalinen
Piraattipuolue Tampere

Pirkanmaan piraattien aktiivi vuodesta 2011. Tietojenkäsittelyn opiskelija, interaktiivisen median maisteri, äiti. Yhteisöllisyyden, yksilönvapauksien ja luontoarvojen vaalija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu