*

Tiina Malinen Kohti vapaiden yksilöiden yhteisöllisyyttä

Nukkuvien puolue rökitti piraatit

Olo on pettynyt. Kovasta työstä, fiksuista ehdokkaista ja asiaa pursuavista vaaliohjelmista huolimatta Piraattipuolue ei saanut yhtään valtuustopaikkaa yhdessäkään kunnassa. Henkilökohtaisesti en voi valittaa. Ensikertalaiselle 93 ääntä on varsin hyvä saalis – kiitos siitä. Ehkä ensi kerralla pääsen lautakuntatyöskentelyn makuun, mutta nyt jatkan vaikuttamisyrityksiä näin epävirallisemmin.

Ääniosuutemme niistä kunnista, joissa piraateilla oli ehdokkaita, oli 0,55 prosenttia eli lähes sama kuin eduskuntavaalien 0,59 prosenttia. Kärkikaupunki Tampereella ääniosuus kuitenkin tippui tasan puolestatoista prosentista prosenttiin ja 1829 ääntä kutistui 992 ääneen. Koko maassa saimme 5 974 ääntä, siis kämäiset 40 prosenttia eduskuntavaalien 15 103 äänestä.

Lukujen perusteella voisi jo äkkiseltään vetää johtopäätöksen, että piraatit on auringonlaskun puolue. Jäsenmäärä kuitenkin kasvaa edelleen tasaista tahtia, ja uusia jäsenhakemuksia on tullut vaalien jälkeenkin. Tällä hetkellä jäsenmäärä on 3 843, eli lähes samaa luokkaa kuin vihreillä ja persuilla. Näissäkin vaalikamppailuissa mukana oli taas lisää kipeästi kaivattuja aktiiveja, ja moni muukin kuin minä oli ehdolla ensimmäistä kertaa. Erityisen huomionarvoista piraateissa on, että mukana on hämmästyttävä määrä erittäin fiksuja ja asiansa hyvin perustelevia henkilöitä; usein tuntuu jopa että enemmän kuin suurissa puolueissa. Tätä kuvastaa sekin, että monien muiden puolueiden edustajat ovat suhtautuneet piraatteihin toivottavana yhteistyötahona, vaikka tällä kertaa valtuustoryhmien muodostelu jäi nyt väliin.

Kunnallisvaalituloksia ei toki pitäisi verrata eduskuntavaaleihin, mutta tämä meiltä juuri unohtui. Itsekin erehdyin laskelmoimaan, että meillä voisi Tampereella olla realistiset mahdollisuudet kasvattaa kannatus kahteen valtuustopaikkaan, koska eduskuntavaalien tuloksen perusteella olisimme saaneet yhden paikan. Väitän kuitenkin, että tätä tappiota ei olisi korjattu laajentamalla puolueohjelmaa entisestään tai ottamalla jonkin toisen kannan johonkin paikalliseen kysymykseen, kuten jotkut ovat ehtineet esittää. Suurin osa noista vajaasta kymmenestä tuhannesta äänestäjästämme ei kääntänyt takkia vaan jäi kotiin nukkumaan. Ehdokkaistamme esimerkiksi Tampereen suurimman äänisaaliin eduskuntavaaleissa kerännyt Mika Isomaa jäi tällä kertaa reilusti alle puoleen tuolloisesta äänimäärästään. Tämä kuvastaa sitä, että Mikan edustamaan peripispalalaiseen vaihtoehtokulttuuriin samaistuva väki ei nähnyt kunnallisvaaleja sen vertaa merkityksellisinä, että olisi jaksanut käydä raapustamassa yhtä numeroa lappuun.

Piraateista ja piraattien kannattajista iso osa koostuu nimenomaan väestönosasta, joka kokee kunnallisen päätöksenteon etäiseksi, kankeaksi ja sekavaksi – aivan syystä. Kuitenkin pyrimme liiallisissa määrin vain kaappaamaan oman osuutemme joka tapauksessa annettavista äänistä tavanomaisella ja asiapainotteisella kampanjoinnilla sen sijaan, että olisimme innostaneet uurnille myös niitä, jotka muuten eivät äänestä laisinkaan. Vaalimökkeily edistää tunnettuutta ja vaalipaneelit verkostoitumista, mutta meidän olisi pitänyt niiden lisäksi tuoda itseämme esiin myös näkyvillä tempauksilla ja uutta sukupolvea edustavalla toisintekemisellä. Ehkä ensi kerralla, kun tukiryhmäni ehdottaa sitovansa minut pakkopaitaan ja laittavansa pyörimään keskustorille mielenterveyspotilaiden asian ajamiseksi, en ehkä kuittaa ideaa yhtä kevyesti huumorina.

Näissä vaaleissa jätti äänestämättä hälyttävät 41,8 prosenttia äänioikeutetuista. Jopa eniten ääniä kerännyttä Kokoomusta äänesti siis tosiasiassa vain 12,7 prosenttia suomalaisista. Kuitenkin valittujen pitäisi päättää kaikkien kuntalaisten asioista. Matalat äänestysprosentit satavat tyypillisesti status quon laariin, mikä näkyi kolmen suurimman puolueen johtajien virneistä ja Timo Soinin myrtyneestä olemuksesta, vaikka Perussuomalaiset enemmän kuin tuplasi kannatuksensa edellisiin kuntavaaleihin verrattuna. Omaa asemaansa pönkittävän vaikutuksen vuoksi vanhojen puolueiden johtajat ovatkin kuittailleet tätä kaikkien puolueiden kannatuksen laskua varsin huolettomasti, vaikka muualla puhutaan jo edustuksellisen demokratian kriisistä.

Itse olen joutunut toimittajan töissä perehtymään kunnalliseen päätöksentekoon keskivertokansalaista tarkemmin. Tämä ei ole kunnille tyypillisen asioiden yleisen sujumattomuuden ja huonon esittämisen takia ollut aina ollenkaan miellyttävää; pari kertaa taisin jopa nukahtaa kunnallistieteiden luennolle. Kapulakieltä vilisevien asiakirjojen suomentelu on kuitenkin saanut myös sopivasti ärsyyntymään ja haluamaan muuttaa asioita. Vaalikampanjassa puhuinkin paljon rakenteiden yksinkertaistamisesta, asiakirjajulkisuudesta ja toimintatapojen järkeistämisestä, siis varsin kuivista mutta sitäkin tarpeellisemmista, kokonaisuuden kannalta tärkeistä asioista. Kuten todettu, pärjäsin tällä nähdäkseni ensikertalaiseksi varsin mukavasti. Epäilen kuitenkin, että äänestäjäni olivat keskivertoa valistuneempia tamperelaisia, jotka joka tapauksessa olisivat äänestäneet jotain ehdokasta. En haluakaan tässä sanoa, että puolueen pitäisi heittäytyä pölhöpopulistiseksi ja unohtaa kaikki ne keskeiset kysymykset, joiden takia olemme olemassa. Haluan sanoa, että meidän jos keiden pitäisi osata kertoa lopuillekin äänestäjille ja ennen kaikkea nuorille äänestäjille, miksi kunnan toiminnalla ja sillä keitä valtuustoissa istuu on aikamoisen hurjasti väliä. Kokoomus ja demarit moista nimittäin eivät tule tekemään.

Vaalitappio ei näytä aiheuttaneen puolueaktiivien keskuudessa niinkään lamaantumista kuin sisuuntumista. Käytetään se rakentavasti. Tehdään aluksi huolelliset analyysit, otetaan opiksi virheistä ja uskalletaan tehdä vaikka isojakin irtiottoja, jos ne tuntuvat hedelmällisiltä. Rakennetaan ruohonjuuritason työtä, hyvää pöhinää ja ennen kaikkea laajempaa aktiivipohjaa. Aktiiveja tarvitsemme muun muassa siksi, että saamme seuraavissa kuntavaaleissa kasaan huomattavasti isommat listat, ja puolueen puheenjohtajan aika saadaan käytettyä muuhun kuin flaikkujen jakamiseen postilaatikkoihin. Luodaan myös parempia verkostoja muiden maiden piraattien kanssa, sillä parin vuoden päästä osallistumme eurovaaleihin, ja niissä voimme todella käyttää hyväksi sitä, että olemme osa laajaa, kansainvälistä liikettä.

Muiden piraattien vaalinjälkeismietteitä

Helsinki: Ville Hautakangas
Espoo: Mikko Nummelin
Turku: Tapani Karvinen
Jyväskylä: Miika Hämynen
Tampere: Kyuu Eturautti
Tampere: Maria Morri
Tampere: Mika Isomaa
Tampere: Harri Kivistö

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Paras pyykinpesu tähän mennessä.

Tampere oli pettymys, muuten odotettavissa oleva tulos.

Itse olen passiivinen kannattajajäsen ja pakotan itseni äänestämään kaikissa vaaleissa, jos edes 1 piraatti on mukana (pressanvaaleissa en äänestänyt, koska kukaan ei ollut minun ehdokkaani).

Täytynee lahjoitella teille pätäkkää, jotta saatte jotain maksettua näkyvyyttä vaalien alla.

Aion antaa vielä seuraaviin kunnallisvaaleihin aikaa, mutta silloin olisi viimeistään syytä saada edes se 1 paikka, tai luovutusmieliala saavuttaa ehkä minutkin.

Hauska tuo "ilmeisesti liittyy musiikin kuunteluun", sillä minäkään en kuuntele musiikkia. Ainakaan mielelläni/vapaaehtoisesti.

Käyttäjän tiinamalinen kuva
Tiina Malinen

Kiitos tuesta, ja olen samaa mieltä kanssasi. Jos seuraavissakaan kuntavaaleissa ei tule paikkoja, täytyy konseptia muuttaa radikaalisti. Sellaisia toiveita on tullut esille jo tämänkin esityksen jälkeen, joten katsotaan miten niiden käy. Tässä tilanteessa olisikin todella tärkeää, että jäsenet ja tukijat todella ottaisivat kantaa siihen, voisiko puolue kerätä suurempia äänisaaliita joillain tietyillä kehityssuunnilla vai onko kyse vain maltista ja pikku hiljaa kasvamisesta.

Toimituksen poiminnat