*

Tiina Malinen Kohti vapaiden yksilöiden yhteisöllisyyttä

Pahoittelemme, kunta ei mahda tälle mitään

Tampereen työttömyysprosentti on selvästi koko maata korkeampi, ja pahin Suomen suurimmista kaupungeista. Nuorisotyöttömiä meillä on määrällisesti yhtä paljon kuin Helsingissä. Toimeentulotuen varassa elää yhdeksän prosenttia tamperelaisista, mikä näkyy myös anomusten käsittelyn surkeassa tilassa. Sosiaaliasiamiehen selvityksessä todetaan poikkeuksellisen rajusti: "Sosiaaliasiamiehen asiakkaiden yhteydenottojen perusteella Tampereen toimeentulotukijärjestelmää ei voida pitää toimivana järjestelmänä."

Tietenkin Tampereen tilanne on varsin valoisa verrattuna kriisikuntiin saati Espanjaan, jossa nuorista on työtä vailla hulppeat 50 prosenttia eikä sosiaaliturvakaan taida olla aivan pohjoismaisella tasolla. Jotain kuitenkin tarttis teherä meilläkin. Juustohöyläily, eli määrärahojen leikkaaminen tasaisesti kaikkialta mitään priorisoimatta, ei ole hyvää taloudenpitoa oikein missään tilanteessa, sillä mallilla synnytetään tyypillisesti vain pahempia ongelmia tulevaisuuteen. Veroja voidaan korottaa tiettyyn mittaan saakka, mutta pysyvää ratkaisua saati ongelmien syiden etsintää tämäkään ei edusta. Velaksi eläminen on käytännössä tulonsiirto nuorilta sukupolvilta vanhoille, ja riittävän laajasti harjoitettuna vakava uhka yhteiskunnan kasassa pysymiselle.

Suurten puolueiden ratkaisuehdotuksia nuorten syrjäytymiseen kuullessa tulee välillä sellainen olo, kuin ehdotusten (todennäköisesti ihan aidosti hyvää tarkoittavat) esittäjät eläisivät aivan toisessa maailmassa. Keskusta ehdottaa ulkonaliikkumiskieltoa alaikäisille ja siinä sivussa puuttumista paljon penättyyn kasvattajan vastuuseen. Perussuomalaiset ja SDP haluavat nuoret pakkotöihin nälkäpalkalla sen sijaan, että samoja töitä tekemään palkattaisiin näiden alojen työtä vailla olevia ammattilaisia. Kokoomus kuvittelee, että työpaikat lisääntyvät kuin ameebat, jos yhtä paikkaa havittelee kymmenen sijaan tusina henkilöä.

Euroopan- ja maailmanlaajuisten murrosten keskellä tuntuu helposti, ettei kunta voi toimia kuin passiivisena iskujen vastaanottajana, eikä asiaa tietenkään paranna, jos kuntatason päätöksenteko tehdään tavallisten asukkaiden ulottumattomissa sekä verhotaan neuvostohenkisiin rakenteisiin ja jargoniin. On ihan totta, että monien maanviljely- tai teollisuusyhteiskuntaan aikanaan sopineiden rakenteiden päivitykset tietoyhteiskuntaan täytyisi hoitaa vähintään valtiollisella tasolla. Sosiaaliturvan tuhoisan purkkaviidakon tilalle tarvittaisiin perustulo. Verojärjestelmä olisi syytä yksinkertaistaa niin, että kaikki tulomuodot katsottaisiin samanarvoisiksi ja kikkailun tarve poistuisi. Työmarkkinajärjestelmä tarvitsisi suunnitella kokonaan uusiksi niin, että työn määrä jakaantuisi nykyistä tasaisemmin yhteiskunnassa "puolet väestä polttaa itsensä loppuun, puolet on vailla mitään mielekästä tekemistä" - mallin sijaan. Yrityksen perustamisen tulisi olla mahdollinen vaihtoehto myös niille, jotka välittävät henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan.

Tämä kaikki ei kuitenkaan johda siihen päätelmään, etteikö myös kaupungin toimintaa kannattaisi pyrkiä parantamaan. Kunnilla on mahdollisuus ratkaista asioitaan monella tapaa hyvin ja ainakin yhtä usealla tavalla huonosti, aivan kuten ihmisillä oman henkilökohtaisen elämänsä suhteen niissä puitteissa, jotka ympäristö antaa.

Kunnan olemassaolon tarkoitus on toteuttaa lain määräämät palvelut asukkailleen. Näihin niin kutsuttuihin ydintoimintoihin kuuluvat muun muassa terveydenhuolto, koulut ja vanhustenhoito. Siis sellaiset jutut, jotka meidän useimpien mielestä ovat äärimmäisen tärkeitä ja yhteiskuntafilosofisesti ajatellen jopa koko valtion olemassaolon oikeutus. Ykköstehtävistä säästäminen tuppaa tulla hyvin kalliiksi. Siksi kunnan kannattaakin mieluummin karsia sellaisia vapaaehtoisia toimintoja, jotka maksavat mutteivät säästä kunnan menoja tai joista vastuu kuuluu valtiolle. Toki tässäkin täytyy pitää mielessä, että esimerkiksi liikennejärjestelyihin käytettävien investointien tarve ei poistu, vaikka niitä lykkäisikin myöhemmäksi vaippa-argumentilla. Pitkän tähtäimen ajattelu puuttuukin kaupungin toiminnasta aivan liian usein. Esimerkiksi lääkehoidon kokonaisarviointi maksaa toki jotain, mutta säästää hyvin nopeasti itsensä takaisin. Kaavoitus puolestaan on raskas prosessi, joten kaavan kohdistuminen ainoastaan yhteen tonttiin tai kahden vuoden elinikä ovat kaikkea muuta kuin järkevää toimintaa.

Erityisiä lempiaiheitani budjetista puhuttaessa ovat byrokratia ja hallinnon paisuminen. Kun vielä 70-luvulla Tampereen rehtorit olivat suoraan koulutoimenjohtajan alaisuudessa, nykyinen organisaatio on melko tavalla vaikeaselkoisempi. En väitä, että jokainen suunnittelija kuviossa olisi täysin turha, mutta kannattaa pitää mielessä, että jokainen väliporras johdon ja suorittavan portaan välillä väistämättä heikentää tiedonkulkua, monimutkaistaa asioita ja nostaa kustannuksia. Hallinnon työpaikkoja karsimalla kaupungin toimintaa olisi mahdollista selkeyttää ja palkata vastaava määrä käsipareja käytännön toimintaan. Rakenteita yksinkertaistamalla niitä olisi samalla myös mahdollista avata sellaisiksi, että tavallinen tamperelainen pystyisi niitä ymmärtämään eikä tuntisi epätoivoa joka kerta joutuessaan asioimaan kaupungin kanssa. Asioimista yksinkertaistaisi myös, jos tarvittavat asiakirjat ja hakemukset olisi aina mahdollista toimittaa sähköisesti.

Entä sitten nuo alussa mainitsemani luvut? Ainakaan huoltosuhde ei ratkaisevasti parane kiusaamalla työttömiä, vaan pääpainon tulisi olla työpaikkojen synnyttämisessä. Kaupunki voi suhtautua positiivisesti kaikenmuotoiseen yritystoimintaan riippumatta yrityksen koosta, toimialasta tai omistajan puoluekannasta. Etenkin pienyrittäjille tulisi olla tarjolla matalan kynnyksen neuvontaa yrityksen elämänkaaren kaikissa vaiheissa. Tampere tulisi säilyttää jatkossakin sellaisena vireänä ja rentona paikkana, joka vetää puoleensa. Joutokäynnillä olevia tiloja voisi tarjota kaupunkilaisten käyttöön vaikka ilmaiseksi, sillä meikäläinen vireä kulttuuri- ja tekniikkaharrastus poikii ideoita ja ammattimaista toimintaa.

Vielä viimeiseksi, sosiaalitoimiston henkilökunnan riittävästä määrästä ja ammattitaidosta nykyisessä ruuhkatilanteessa on syytä varmistua. Kukaan järkevä ihminen ei ryhdy yrittäjäksi, jos se tarkoittaa riskiä joutua elämään kolme kuukautta dyykkaamalla. Lisäksi kaupungin kustannuksia nostavaan paperisotaan käytetty energia on poissa ihmisen mahdollisuuksista parantaa omaa tilannettaan.

P.S. Kirjoitin Epätavallisia asioita -sivustolle ehdotuksia nuorten syrjäyttämisen vähentämiseksi. Vastauksesta unohtui varmasti monta tärkeää kohtaa, joten kerro sinäkin omasi. Ja ellet ole sitä vielä tehnyt, käy äänestämässä ehdokasta, jolla on kykyä oppia ymmärtämään monimutkaisia rakenteita ja halua muuttaa niitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat