*

Tiina Malinen Kohti vapaiden yksilöiden yhteisöllisyyttä

Tampereen tietotekniikkamokat, osa 1: Bussiaikataulunäytöt

Viimeisten viikkojen ajan on kohistu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilastietojärjestelmän kilpailutuksesta, tai oikeammin sellaisen täydellisestä puutteesta. Vastaavia tapauksia putkahtelee julkisuuteen säännöllisin väliajoin. Julkissektori vaikuttaa olevan poikkeuksellisen lahjakas upottamaan IT-hankintoihin suunnattomia summia ilman, että veronmaksajat samalla saisivat edes jonkinlaista vastinetta rahoilleen. Päätinkin aloittaa sarjan blogauksia, jossa nostan esiin joitain Tampereella sattuneita tietotekniikkamokia. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan erityisesti jumiutua näihin yksittäistapauksiin, vaan käyttää niitä esimerkkeinä miettiäkseni perustavamman tason ongelmia, joiden takia nämäkin ongelmat ovat ylipäätään olleet mahdollisia. Pääajatukseni on, että asiantuntevalla hoidolla tietotekniikasta olisi mahdollista säästää paljon rahaa, jolle löytyisi tarpeellisempaa käyttöä muualla. Ensimmäisessä osassa käsittelen asiaa, joka on näkynyt useimpia tietotekniikkaongelmia selkeämmin tavallisille kaupunkilaisille, mutta josta siitä huolimatta on puhuttu vähän: bussien tulosta kertovia aikataulunäyttöjä pysäkeillä.

Mitä tapahtui?

Bussien seurantajärjestelmää on yritetty rakentaa Tampereella vuosikausia. Pöytäkirjoja päätöksenteosta on kaupungin sivuilla nähtävillä vain vuodesta 2010 asti (ei siis edes koko kuluvaa valtuustokautta), joten seuraava perustuu Tampereen joukkoliikenteen vuosikertomuksiin, Kansalaiskioski-palvelun vastauksiin, Liikenne- ja viestintäministeriön joukkoliikennehankeraportteihin sekä kuulopuheisiin. Jos huomaat virheitä, kerrothan asiasta, jotta voin korjata ne.

Suunnittelu aloitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Tarjouspyyntöjen pyytelyyn päästiin lokakuussa 1999 ja sopimus tamperelaisen Insta Visual Solutionsin kanssa tehtiin kesäkuussa 2000, joskin mukana oli ilmeisesti myös keskieurooppalainen alihankkija. Pilottivaiheessa järjestelmään oli tarkoitus liittää muiden asioiden ohella 20 pysäkkinäyttöä ja lopullisena tavoitteena oli 200 näyttöä. Lopulliseksi hinnaksi kaavailtiin 5–6 miljoonaa euroa. Koekäytön oli tarkoitus alkaa 2002, mutta hanke viivästyi vuodella. Aikatauluja oli tarkoitus saada myös puhelimeen, mutta toimittajaksi valittu Port Able Media Platforms lopetti toimintansa ennen valmistumista, eikä kaupunki ollut vaatinut jatkuvaa dokumentaatiota, jotta joku toinen olisi voinut jatkaa työtä.

PARAS-informaatiojärjestelmään liittyviä näyttöjä ilmestyi katukuvaan vuosina 2006 ja 2007. Näytöt olivat jatkuvasti epäkunnossa. Vuoden 2006 aikana kaupunki ryhtyi toteuttamaan järjestelmää hyödyntäviä joukkoliikenteen liikennevaloetuuksia. Aikatauluinformaatiojärjestelmien käyttäjämäärät jatkoivat kasvuaan ja palvelut olivat kysyttyjä. 2009 järjestelmän tuki lakkasi kokonaan.

Yhdyskuntalautakunta päätyi marraskuussa 2009 sopimukseen Logican kanssa. Lissu Liikenteenseuranta julkistettiin seuraavana vuonna osana IJ-2010-järjestelmää. Vanhat näytöt poistettiin kokonaan ja uudet asennettiin kesäkuussa 2011, joskin vain muutamille paikoille. Kaupunki osti laitteet busseihin, pysäkeille ja risteyksiin, mutta itse järjestelmä, tiedonsiirto, paikannus ja ylläpito ostetaan palveluna. Ylen mukaan hinnaksi uudelle järjestelmälle tuli reilut miljoona euroa, mutta jutusta ei selviä, mitä summaan sisältyy.

Miksi tämä on moka?

Matkan varrella on tapahtunut useampiakin virhesiirtoja, joista kannattaa ottaa opiksi, mutta ylivoimaisesti ratkaisevin niistä ei johtunut ainoastaan huolimattomuudesta tai asian uutuudesta. Tampereen kaupunki osti toimittajalta sekä infran että softan, siis sekä fyysiset näyttölaitteet että ohjelman, joka niissä pyörii. Näyttöpäätteet siirtyivät kaupungin omaisuudeksi, mutta varsinainen sisältö jäi sen toimittaneen yrityksen omaisuudeksi ja oli siis kaupungilla ainoastaan vuokralla. Sopimuksen umpeuduttua näytöt lakkasivat kerta kaikkiaan toimimasta, ja bussinodottelijat saattoivat vain ihmetellä mustia ruutuja, jotka olivat toimineet käytännössä vain kolme vuotta. Vuoden tauon jälkeen kaupunki osti uudet näytöt. Viime kerrasta ei ilmeisesti otettu opiksi, sillä sopimus toimittajan kanssa on täysin vastaava kuin edellinenkin. Julkisuudessa vaihtoa on selitetty tekniikan vanhentumisella, minkä vaikutusta en sinällään aio tässä vähätellä, vaikka kehittämisen mahdottomuus tosin sekin kertoo huonosta suunnittelusta.

Miten moka voitaisiin välttää tulevaisuudessa?

  • Julkisten varoin tuotettujen materiaalien tulisi aina siirtyä julkiseksi omaisuudeksi, mikä ei estä alkuperäistä kehittäjääkään hyödyntämästä työtään tulevissa ratkaisuissaan. Toisin sanoen kaupungin tulee ostaa mieluummin itse järjestelmiä kuin ylihintaisia lisenssejä niihin. Parhaimmillaan esimerkiksi Turun kaupunki ottaisi käyttöön saman järjestelmän ja tekisi siihen parannuksia, joista myös Tampere hyötyisi.
  • Tietojärjestelmähankinnoissa tulisi suosia avointa lähdekoodia ja vaatia avoimia rajapintoja sekä kunnollista dokumentaatiota pitkin matkaa, jottei vapaiden markkinoiden sijaan päädytä yhden toimittajan armoille. Jos pienetkin muutokset pystyy hoitamaan ainoastaan yksi taho, tämä voi pyytää aivan niin korkeaa hintaa kuin ilkeää. Rajapinnat mahdollistaisivat myös sen, että järjestelmän voisi hankkia oikeasti toteuttamiskelpoisen suuruisina osina ja mahdollisesti eri toimittajilta.
  • Kaupungin toimintaa tulee suunnitella pitkäjänteisesti eikä vuosi kerrallaan. Kilpailutuksessa tämä tarkoittaa, että hintoja vertaillessa tulisi huomioida tuotteen tai palvelun koko elinkaari, ei ainoastaan hankintahintaa.
  • Yksi ongelma on jo korjattu. Aikaisempi hankintalaki esti kuntia ottamasta tarjouskilpailussa huomioon aikaisempia kokemuksia samoista toimittajista. Hyvänä tarkoituksena oli estää kauppojen valuminen aina samoille luotettaviksi havaituille yrityksille, mutta käytännössä laki pakotti myös jättämään huomiotta tarjoajan kyvyttömyyden pitää kiinni aikaisemmistakaan lupauksistaan. Syyskuun alussa voimaan tullut uusi laki ei tietenkään edelleenkään takaa sitä, että hankintojen suunnitteluun osallistuisivat kaupungilla työskentelevät käytännön asiantuntijat tilattavaa tekniikkaa ymmärtämättömien hallintoviranomaisten (saati kilpailutuksiin osallistuvien firmojen) sijaan. Se korjaa kuitenkin tämän yhden ongelman. Logicoilta ja Accentureilta ei ole vastedes pakko ostaa sutta ja sekundaa, paitsi tietysti jos ne osoittavat kohentaneensa toimintaansa edellisistä näytöistään. Ohjelmistofirmoja on turha syyttää, jos ne toimivat aivan kuten julkissektori tilaajana niitä kannustaa toimimaan.

Näin matkustajan näkökulmasta täytyy sanoa, että uudet hienot näytöt ovat toimineet paremmin kuin Logican tuotteet tavallisesti, vaikka käyttöliittymä mahdollistaakin lukuisia väärintulkintoja. Otan mieluummin hiukan keskeneräisiä palveluita käyttöön kuin odottelen vuosikymmenen IT-järjestelmää, jota ei koskaan tule.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat